Voipaalan siirappi

Voipaalan kartano oli Sääksmäen upeimpia puurakennuksia 1800-luvun alussa.
Ikkunoita kartanossa oli 67, kun Jutikkalassa niitä oli 27. Nelikerroksinen päärakennus
rakennettiin 1790-luvulla ja purettiin uuden kartanon omistajan toimesta 1850-luvulla.
Kuva: Museovirasto.

Tiesitkö, että Voipaalaan perustettiin sokeritehdas 1830-luvulla? Tehtaan perustaminen oli silloisen Voipaalaan kartanon isännän Ulrik Johan Sebastian Gripenberg (1795-1869) idea. Idea tuli Keski-Euroopasta ja Ruotsista missä juurikkaan viljely ja sokeriteollisuus oli muotiharrastus! Gripenberg oli ensimmäinen Suomessa, joka kasvatti sokerijuurikasta.

Gripenbergin tavoitteena oli luoda alueelle sokeriteollisuuden elinkeinohaara, joka antaisi työtä maaseudun tilattomille. Gripenberg ryhtyi suunnittelemaan hanketta ja jalostamoa. Laina myönnettiin, ja Gripenberg ryhtyi toimeen: peltoa muokattiin, ojitettiin, kynnettiin, lannoitettiin. Siemenet tilattiin Sleesiasta. Rakennettiin kaksikerroksinen puurakennus ja sivurakennukset. Kellari valmistui hankkeen harmiksi vasta vuonna 1839. Isäntä matkasi Tukholmaan ottamaan oppia, koska ei raaskinut palkata saksalaista sokerimestaria valvomaan työtä.

Syksyllä 1838 korjattiin ensimmäinen sato, mikä oli ihan hyvä eurooppalaiseen tuotantoon verrattuna, 13 000 leiviskää. Mutta kellarin puuttuessa osa sadosta paleltui talven aikana! Niinpä sadosta saatiin vain 300 naulaa enemmän tai vähemmän hyvää sokeria - ja lopusta, kiteytymättömästä sokerista tuli sitä siirappia!

Seuraavan syksyn sato oli parempi (15 000), mutta tällä kertaa syksy oli lämmin ja sato pilaantui. Sadosta keitettiin sokeriliuosta, joka aiottiin kiteyttää kalliilla koneilla, mutta toisin kävi - ja taas valmistettiin Voipaalassa siirappia.

Huonosti kävi hyvälle idealle! Sokeritehtaan rakentaminen ja palkkakulut ajoivat Gripenbergin vararikkoon. Parhaimmillaan Voipaalassa ahkeroi 22 renkiä ja 35 piikaa.

Lähde: Eino Jutikkala, Sääksmäen pitäjän historia, 1934
Kuva: Museovirasto