"Tahdon tulla kuvanveistäjäksi."

Vaatimattomaksi ja hiljaiseksi taiteilijaksi kuvailtu sääksmäkeläinen kuvanveistäjä Aukusti Veuro (1886-1954) jää usein mainitsematta puhuttaessa suomalaisesta kuvanveistosta. Aukusti syntyi Sääksmäen viehättävässä Tarttilan kylässä ja pienenä pojankoltiaisena hän kiikutti Veuron emännän erinomaista voita tulevalle opettajalleen Emil Wikströmille Visavuoreen. Kesti kuitenkin parikymmentä vuotta ennen kuin Aukusti otti ja pakkasi savityönsä ja luonnoksia veneeseen ja souti Visavuoreen ilmoittamaan, että haluaa tulla kuvanveistäjäksi. Siihen Wikström oli vastannut: "Jaa-a, kyllähän sellaiseksi pääsee, mutta se vaatii kovan koulun."

Aukusti opiskeli kuvanveistoa Wikströmin opissa Visavuoressa 1906-09 ja vuoden 1910 Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Ulkomaan opinnot veivät Veuron Tanskaan Rasmussenin valimolle vuonna 1914 ja kiven käsittelyä oli hän oppinut edellisenä vuonna Hangon kiviveistämössä.

Hymyilen pojan mallina oli yksi
kylän pojista Ilmari Kari.

Aukustin taiteilijakuvaa luonnehditaan luonnonläheiseksi ja pehmeän plastilliseksi. Teokset ovat tunnelmaltaan aitoja. Monet malleista löytyivät läheltä, omasta perheestä ja kylältä. Nappikuoppaa leikkivän pojan (1910) mallina oli kuvanveistäjän nuorempi veli Toivo. Aihe oli tuttu, koska Aukusti itse oli Tarttilan parhaita pelaajia. Aukusti teki useita luonnoksia samasta teoksesta. On mahdollista, että Nappikuoppaa leikkivä poika -teoksesta on pienempi kipsityö Rahakuoppaa leikkivä poika, jonka mallina oli Lauri Kari, yksi kylän pojista. Aukusti maksoi mallina olosta 1 mk/h. Kerrotaan, että Lauri oli ujostellut mallina olemista ja vannottanut, että ateljeen ovi oli pidettävä säpissä istunnon ajan. Kesken istunnon oli ateljeehen tullut talon piika, ihan vain kiusallaan, ja nähnyt alastoman pojan. Lauri oli kauhistunut, napannut housut ja ajanut piikaa takaa housuja heiluttaen! Poikaa oli hävettänyt tapahtuma niin ettei hän ollut suostunut jatkamaan taiteilijan mallina ja siinä samalla oli menettänyt hyvän toimeentulon. Laurin veli, Ilmari Kari oli mallina tutkielmassa Hymyilevä poika. Verkonkutoja mallina oli kylän postinkantaja Salminen.

Pariisin maailmannäyttelyn kunniakirja 1937.

Hyvään alkuun päässyt taiteilija perusti oman valimon pihalatoonsa vuonna 1923 ja Aukustista kehittyi taitava pronssinvalaja. Taiteilijan puoliso, Elsa Veuro oli Suomen tunnetuimman kuvanveistäjän Väinö Aaltosen sisko ja Aukusti toimi lankonsa Wäinö Aaltosen joidenkin teosten valajana. Yksi Aukustin uran kohokohdista oli, kun hän sai Paavo Nurmen patsaan valutöistä Grand Prix Pariisin maailmannäyttelyssä 1937! Tarttilaisessa kylävalimossa valettiin myös Tampereen Hämeensillan Pirkkalaisveistoksista Suomen neito ja Eränkävijä. Kyläläisten mieliin on jäänyt tapahtuma, kun isot veistokset kuljettiin valimosta läheiselle Kuurilan asemalle ja sieltä Tampereelle. Valimotyötä kesti 1930-luvulle saakka. Ateljeetilat ja valimo sijaitsivat Kuurilantien varrella, Mustakannossa.

Veuro voitti ehdotuksellaan Mietteissä 1930 järjestetyn Aleksis Kiven patsaan uusintakilpailun, jossa Wäinö Aaltonen sai toisen palkinnon, mutta kilpailulautakunta päätyi kuitenkin tilaamaan teoksen valtakunnan ykkösveistäjältä Aaltoselta! Aukustin tekemä Aleksis Kiven muistomerkki paljastettiin Nurmijärvellä 1934, mikä on yksi hänen pääteoksistaan. Sotien jälkeen monet kuvanveistäjistä keskittyivät sankaripatsaiden tekemiseen. Veurolta tilattiin sellainen kotipitäjän Sääksmäen hautuumaalle. Tähän vakavaan aiheeseen liittyy inhimillinen tarina, kun mallina ollut kylän tyttö syrjäytettiin isomman mallin toimesta. Veuro muotoili enkelin käden hoikan tytön kädestä, mutta otti loput käsivarresta rehevämmältä mallilta. Muita Veuron tekemiä sankaripatsaita on Kylmäkoskella, Metsäkansassa, Hämeenlinnassa, Somerolla ja Loimaalla.

Aukusti Veuron lapsenlapsi Anja Veuro
esittelee Maastolpan talossa Vasikanjuottaja
kipsiä, joista kuvassa Forssassa
olevan pronssiveistoksen luonnos.

Aukustin vanhemmat Juho ja Sanna ostivat Paasian talon vuonna 1912. Paasian talo on kylän vanhin ratsutila. Avioiduttuaan Aukusti ja Elsa Veuro ostivat Tarttilan raitilta Seurantalon takaa Pikku mökin (molemmat talot on purettu). Perheeseen syntyi kaksi lasta: Esko ja Jaakko.Vuonna 1953 perhe osti Männistön talon Sariolan perikunnalta. Maanviljely, veistotyöt ja valaminen rytmittivät perheen elämää. Vuonna 1970 Elsa Veuro lahjoitti Forssan kaupungille osan miehensä veistoskokoelmasta. Kuvanveistäjän syntymän 100-vuotismuistonäyttely oli Forssassa 1986.

Julkisia teoksia mm. 
Verkonkutoja, 1910-13, Forssa
Istuva tyttö, 1912, Forssa
Aleksis Kiven patsas 1934, Nurmijärvi
Vasikan juottaja 1934 (?), Forssa
J. H. Erkon patsas 1937, Orimattila
P. E. Svinhufvudin syntymäkodin muistomerkki 1937, Rapola
Hitsaajapatsas, Hetekan pääportin edessä 1948
Hämeenlinnan kaup. 300-v. mitali 1938 
Suomen Maakirjan 400-v. muistoraha 1939
Larin-Kyöstin syntymäkodin muistomerkki, 1949, Hämeenlinna
Vasikanjuottaja 1940-54, Hämeenlinna 

Lähteitä: 
Jutikkala, Sääksmäen pitäjän historia 1934
Kuuliala, Hohteessa menneiden kauniiden kesien 1992
Selin, Sääksmäen pitäjän historia II 1982