Lehikäisherkkuja

 

Kuvan kaunis esine on Tarttilan Maastolpan talon lehikäisrauta. Lehikäisten tai vohvelien paistaminen hellalla oli varmasti hikistä hommaa ennen kuin tämä hellarenkaan paikalle sopiva ja kääntyvä lehikäisrauta saatiin käyttöön. Visavuoren keittiössä oli käytössä perinteisempi malli eli pitkällä varrella oleva lehikäisrauta, jossa on myös kaunis kuviointi. Noin metrinen varsi oli sen ajan työturvallisuutta. Näin paistaja ei polttanut itseään kuuman hellan edessä.

Vohvelit, letut ja pannukakut olivat suosittua jälkiruokaa. Lehikäiset paistettiin ohuiksi ja monesti ne rullattiin. Raudan kuviointi siirtyi leivonnaisen pintaan. Rapolan kartanossa syntyneen P.E. Svinhuvudin puolison Ellenin lempiharrastuksia oli ruokaohjeiden keräily. Vieraanvaraisen Ellen Svinhuvudin reseptivihkoissa oli lukuisia vohveliohjeita, joista tässä kaksi kokeiltavaksi.

Perunavohvelit
1 1/4 kg keitettyjä kylmiä perunoita raastettuna
150 g sulatettua voita tai margariinia
suolaa
3 dl maitoa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria

Perunat vaivataan yhdessä voin kanssa, kunnes massa on valkoista ja kuohkeaa. Sitten lisätään maito koko ajan sekoittaen sekä siivilöidyt jauhot, suola ja sokeri. Vohvelirauta lämmitetään hitaasti molemmilta puolilta, voidellaan tavallisesti vain ensimmäisiä annoksia varten. Vohvelit paistetaan sopivan ohuina kauniin kullanruskeiksi molemmilta puolilta.

Herkkuvohvelit
4 munaa
200 g sokeria
200 g perunajauhoja
200g voita + 2 rkl voiteluun

Munat ja sokeri vispataan vaahdoksi, vaahdoksi vaivattu voi listään ja viimeiseksi perunajauhot. Paistetaan hitaasti, ei liian voimakkaalla tulella. Näihin vohveleihin ei pidä käyttää liikaa taikinaa kerralla. Erityisen hyviä tarjota kahvin tai teen kanssa.

Lähde: Lehtinen, Svinhuvud: Ellen Svinhuvud, Rakkaudesta ruokaan ja Ukko-Pekkaan