Mustana, kiitos!

Jutikkalan kartanomuseon salin kahvikattaus.

Juotko kahvisi mustana vai kerman ja sokerin kera? Kun Kustaa IV Aadolf kolmannen ja viimeisen kerran oli kieltänyt kalliin tuontitavaran (viimeisin kahvikieltolaki voimassa 1794-1802), pääsivät suomalaiset hörppimään kahvinsa luvan kanssa. Tosin eivät kieltolait estäneet kahvin nauttimista, siitä pitivät huolen salakuljettajat. Kahvi oli 1700-luvulla säätyläisten ylellisyysjuoma, joka levisi seuraavalla vuosisadalla talonpoikien keskuuteen.

Kahvia tarjoiltiin aluksi sunnuntaisin ennen kirkkoon lähtöä tai vieraiden käydessä, mutta vähitellen kahviin jäätiin koukkuun entistä pahemmin. Kahvihammasta kolotti niin, että kahvin juonnin tapa yleistyi joka aamuiseksi minkä jälkeen juotiin vielä päiväkahvit! Mutta olipa vielä 1870-luvulla taloja, joissa kahvia ei käytetty. Sitä mukaa kun kahvin juonti tuli säännölliseksi toi se tupaan uusia esineitä. Kun kahvipannu oli 1840-luvulla harvinaisuus, olivat pannut ja rännärit yleisiä parikymmentä vuotta myöhemmin. Ennen pannuja ja rännäreitä pavut paahdettiin paistinpannusssa ja jauhettiin pulloilla.

Jutikkalan kartanon torpassa Pikku-Hietalassa kerrotaan olleen vanha kanuunanluodin, joka pantiin puuvatiin kahvipapujen päälle ja vatia heiluteltiin, kunnes pavut olivat hieroutuneet jauhoiksi. Kahvi keitettiin padassa. Ja hyvää oli vaikka mustana se aluksi nautittiinkin!