Suomen Versailles

Puutarhassa kasvoi omenaapuu, josta Aleksanteri I maistoi
Voipaalassa käydessään vuonna 1819

 

Akselitie Voipaalan puutarhasta Sääksmäen kirkolle ja
puutarhan terassirakenteet eli parterrit.

 Voipaalan kartanon puutarha 1800-luvun alussa. Kuva: Museovirasto.

Nykyisen taidekeskuksen, entisen Voipaalan kartanon puutarha on huikea! Sinne istutettiin viimeistään 1760-luvun alussa ensimmäiset omena- ja kirsikkapuut sekä viinimarjapensaat (Isojakokartan selitys 1796). Kunniapiha ja sivurakennukset rytmittivät kartanon pohjoispuoleista etupihaa.Kartanon eteläpuolelle levittäytyi symmetriset kasvitarhakorttelit ja laaja hedelmätarha (asemapiirustus/palovakuutusasiakirjas 1795/1800). Voipaalan puutarha oli harvinaisuus 1700-luvun Suomen mittakaavassa missä vain harvassa Etelä-Suomen aateliskartanossa oli hedelmätarha tai hedelmäpuita yleensäkin!

Voipaalan kartanon tonttimaan ja puutarhat
kartta vuodelta 1795/1800.

Silloinen puutarhojen sommittelu perustui tiukkaan nelijakoon, jossa kasvimaakorttelit rajattiin kirsikkapuilla sekä karviais- ja viinimarjapensailla, kun taas hedelmäpuut istutettiin tasavälein omiin kortteleihinta. Puutarhat ympäröitiin suojaistutuksilla. Symmetrinen muotopuutarha liittyy tiukasti päärakennuksen keskiakseliin. Voipaalan kartanon puutarha on barokkivaikutteinen, suljettu, mutta siinä on myös kaarevia rokokootyylisiä linjoja. Isojakokartan selityksessä vuodelta 1796 mainitaan, kartanossa olleen pienehkö humalatarha ja ettei muita istutuksia kylässä tulloin ollut. Vuoden 1824 katselmuskertomuksessa mainitaan Voipaalassa kasvaneen myös peruna-, kaali- ja maustemaa. Kirsikka kasvoi tässä vaiheessa jo metsänä! "Luumupensaat" ja karviaismarjapensaat mainitaan kertomuksessa. Sokerijuurikkaan epäonnistunut kasvattaminen ajoi kartanon vararikkoon 1840-luvulla (postaus: Voipaalan siirappi). Voipaalan kautta levisi vaikutteita lähiympäristöön, kun puutarha oli avoin vieraille ja kyläläisille. 1800-luvun alussa puutarhan portilla on ollut vaivaisukko tervehtimässä tulijoita ja tälläkin hetkellä pronssiveistokset ilahduttavat puutarhassa liikkujaa.

Voipaalan puutarha elää uutta loistokautta, kun Valkeakosken kaupungin toimesta villiintyneen puutarhan keskeltä paljastettiin terassirakenteet eli parterrit. Kaupungin puutarhurin Kari Järventaustan mukaan rinteen neljä neliömaista terassia on mitoiltaan samat kuin vanhassa Gripenbergien aikaisessa (1783-1842) suunnitelmassa, samoin kuin käytäväverkosto. Puutarhan ensimmäisen poikkikujan pähkinäpensasrivistö on istutettu 1900-luvun alussa.

Hämeen pienois-Versaillen lisäksi puutarhaharrastajien kannattaa poiketa Tervapääskyn huvilan puutarhassa ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin puutarhassa Visavuoressa. Jutikkalan kartanon puutarha on komea kokonaisuus englantilaista ja ranskalaista puutarhaihannetta mikä rakennettiin 1800-luvun puolessa välissä.

Lähteet:
Jussila, Rapola-tutkimuksia 2, Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella 2002
Hortus Fennicus, Suomen puutarhataide 2001
Jutikkalan kartanon esite
Kuvat: Laura Uimonen, Museovirasto

Mustana, kiitos!

Jutikkalan kartanomuseon salin kahvikattaus.

Juotko kahvisi mustana vai kerman ja sokerin kera? Kun Kustaa IV Aadolf kolmannen ja viimeisen kerran oli kieltänyt kalliin tuontitavaran (viimeisin kahvikieltolaki voimassa 1794-1802), pääsivät suomalaiset hörppimään kahvinsa luvan kanssa. Tosin eivät kieltolait estäneet kahvin nauttimista, siitä pitivät huolen salakuljettajat. Kahvi oli 1700-luvulla säätyläisten ylellisyysjuoma, joka levisi seuraavalla vuosisadalla talonpoikien keskuuteen.

Kahvia tarjoiltiin aluksi sunnuntaisin ennen kirkkoon lähtöä tai vieraiden käydessä, mutta vähitellen kahviin jäätiin koukkuun entistä pahemmin. Kahvihammasta kolotti niin, että kahvin juonnin tapa yleistyi joka aamuiseksi minkä jälkeen juotiin vielä päiväkahvit! Mutta olipa vielä 1870-luvulla taloja, joissa kahvia ei käytetty. Sitä mukaa kun kahvin juonti tuli säännölliseksi toi se tupaan uusia esineitä. Kun kahvipannu oli 1840-luvulla harvinaisuus, olivat pannut ja rännärit yleisiä parikymmentä vuotta myöhemmin. Ennen pannuja ja rännäreitä pavut paahdettiin paistinpannusssa ja jauhettiin pulloilla.

Jutikkalan kartanon torpassa Pikku-Hietalassa kerrotaan olleen vanha kanuunanluodin, joka pantiin puuvatiin kahvipapujen päälle ja vatia heiluteltiin, kunnes pavut olivat hieroutuneet jauhoiksi. Kahvi keitettiin padassa. Ja hyvää oli vaikka mustana se aluksi nautittiinkin!