Eteenpäin

Omasta ja tuottajatahojen puolesta haluan kiittää kaikkia lukijoita ja toivottaa  

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Eteenpäin on koululaisen hauska runo, joka on kirjoitettu Valkeakosken Kansalaiskoulun lehteen Savikon sanomiin toukokuussa 1963. Kukahan oli nimimerkin Muuraisen kirjoittaja? Runon löydät Valkeakosken kaupungin nettisivuilta. Sinne on koottu tietoa ja muisteluita alueen jouluperinteistä. 

Lue lisää Valkeakosken ja Sääksmäen jouluperinteistä 

Eteenpäin

Joulu on jo mennyt

taakse kauas jää.

Herkut on jo syöty,

lahjat yksin jää.

Koulu alkoi taas jo meillä,

läksyt se nyt eteen tuo.

Ei oo aikaa leikkiin teillä,

tähän esteen laittaa nuo.

Monta kommellusta sattuu,

vielä koulutiellämme.

Mutta tieto kun vain karttuu,

järki ikävyydet korvaa.

Siispä lue ahkerasti,

muuten et sä selviydy!

Tietos kasvaa nopeasti,

kunhan et vain menehdy.

nimim. "Muurahainen" 1963

Suomen Versailles

Puutarhassa kasvoi omenaapuu, josta Aleksanteri I maistoi
Voipaalassa käydessään vuonna 1819

 

Akselitie Voipaalan puutarhasta Sääksmäen kirkolle ja
puutarhan terassirakenteet eli parterrit.

 Voipaalan kartanon puutarha 1800-luvun alussa. Kuva: Museovirasto.

Nykyisen taidekeskuksen, entisen Voipaalan kartanon puutarha on huikea! Sinne istutettiin viimeistään 1760-luvun alussa ensimmäiset omena- ja kirsikkapuut sekä viinimarjapensaat (Isojakokartan selitys 1796). Kunniapiha ja sivurakennukset rytmittivät kartanon pohjoispuoleista etupihaa.Kartanon eteläpuolelle levittäytyi symmetriset kasvitarhakorttelit ja laaja hedelmätarha (asemapiirustus/palovakuutusasiakirjas 1795/1800). Voipaalan puutarha oli harvinaisuus 1700-luvun Suomen mittakaavassa missä vain harvassa Etelä-Suomen aateliskartanossa oli hedelmätarha tai hedelmäpuita yleensäkin!

Voipaalan kartanon tonttimaan ja puutarhat
kartta vuodelta 1795/1800.

Silloinen puutarhojen sommittelu perustui tiukkaan nelijakoon, jossa kasvimaakorttelit rajattiin kirsikkapuilla sekä karviais- ja viinimarjapensailla, kun taas hedelmäpuut istutettiin tasavälein omiin kortteleihinta. Puutarhat ympäröitiin suojaistutuksilla. Symmetrinen muotopuutarha liittyy tiukasti päärakennuksen keskiakseliin. Voipaalan kartanon puutarha on barokkivaikutteinen, suljettu, mutta siinä on myös kaarevia rokokootyylisiä linjoja. Isojakokartan selityksessä vuodelta 1796 mainitaan, kartanossa olleen pienehkö humalatarha ja ettei muita istutuksia kylässä tulloin ollut. Vuoden 1824 katselmuskertomuksessa mainitaan Voipaalassa kasvaneen myös peruna-, kaali- ja maustemaa. Kirsikka kasvoi tässä vaiheessa jo metsänä! "Luumupensaat" ja karviaismarjapensaat mainitaan kertomuksessa. Sokerijuurikkaan epäonnistunut kasvattaminen ajoi kartanon vararikkoon 1840-luvulla (postaus: Voipaalan siirappi). Voipaalan kautta levisi vaikutteita lähiympäristöön, kun puutarha oli avoin vieraille ja kyläläisille. 1800-luvun alussa puutarhan portilla on ollut vaivaisukko tervehtimässä tulijoita ja tälläkin hetkellä pronssiveistokset ilahduttavat puutarhassa liikkujaa.

Voipaalan puutarha elää uutta loistokautta, kun Valkeakosken kaupungin toimesta villiintyneen puutarhan keskeltä paljastettiin terassirakenteet eli parterrit. Kaupungin puutarhurin Kari Järventaustan mukaan rinteen neljä neliömaista terassia on mitoiltaan samat kuin vanhassa Gripenbergien aikaisessa (1783-1842) suunnitelmassa, samoin kuin käytäväverkosto. Puutarhan ensimmäisen poikkikujan pähkinäpensasrivistö on istutettu 1900-luvun alussa.

Hämeen pienois-Versaillen lisäksi puutarhaharrastajien kannattaa poiketa Tervapääskyn huvilan puutarhassa ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin puutarhassa Visavuoressa. Jutikkalan kartanon puutarha on komea kokonaisuus englantilaista ja ranskalaista puutarhaihannetta mikä rakennettiin 1800-luvun puolessa välissä.

Lähteet:
Jussila, Rapola-tutkimuksia 2, Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella 2002
Hortus Fennicus, Suomen puutarhataide 2001
Jutikkalan kartanon esite
Kuvat: Laura Uimonen, Museovirasto

Saxamaeke, Sexemaki, Sexmäki

Elias Ilkka (1889-1968), Sääksi 1964

Vanhimmissa maininnoissa Sääksmäen nimi esiintyy Saksamäen muodossa eli Saxamaeke. Myöhemmin se säännöllisesti kirjoitetaan ä:llä, aluksi Sääksenmäki ja 1550 alkaen Sääskmäkenä eli Sexmäki. Todennäköisesti kirkko ja seurakunta on 1200-luvulla nimetty lähettyvillä sijainneen huomattavan paikan mukaan. Sääksen pesä mahtoi näkyä kauas. Kerrotaan, että Sääksmäen kirkon paikalla kasvoi suuri puu, jossa oli sääksen pesä. Kun puu kaadettiin, lensi lintu Kalvolan Sääksniemeen. Toisen tarun mukaan puu sytytettiin palamaan, jolloin sääksi lensi pappilan rantaan ja toi sieltä veneellä vettä sammuttaakseen liekit. Kolmannessa tarussa kuusi on satalatvainen ja niin iso, että sen juurella olevassa kolossa mahtui yöpymään paimen laumoineen. Tarinan mukaan puussa asuva lintu samaistettiin pahoiksi leimattuihin pakanajumaliin, ja siksi kuusi kaadettiin.

Sääksmäki sai nimensä sääksen eli kalasääsken mukaan. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers (1954). Kun Sääksmäki liitettiin Valkeakoskeen vuonna 1973, vaakunan 'peri' Sääksmäki-seura.

Lähde:

Alanen, Lehtinen, Rapola tutkimuksia 5, Sääksmäen vanhat paikannimet ja
historialliset kartat Valkeakoskella 2003
Jutikkala, Sääksmäen pitäjän historia 1934

Sääksmäki-seuran www-sivut
Kuvat: Voipaalan kuva-arkisto