Tarinoiden Sääksmäki hanke on päättynyt. Blogi julkaisi yli kymmenen tarinaa Sääksmäen kiehtovasta historiasta ja ihmisistä, mikä on vain riipaisu paikan tarinapotentiaalista. Jatkohankkeen omarahoitusosuutta ei saatu kokoon.
Hyvät lukijat - tutustukaa Sääksmäkeen, sen historiaan ja luontoon, kulttuurikohteisiin ja muihin palveluihin, kalastusvesiin, kylän raitteihin ja Sääksmäen tunnelmaan. Sääksmäki on pieni paikka, mutta sillä on suuri sielu!
Hyvää kevättä kaikille ja tervetuloa Valkeakosken Sääksmäelle!
toivottaa Tarinoiden Sääksmäki hanke
maanantai 28. helmikuuta 2011
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Metsäkansan aseman siirto
 |
| Wanhassa asemarakennuksessa voi nykyisin majoittua sekä siellä toimii mm. kahvila-ravintola, asiamiesposti ja puoti. |
Rautatien rakentaminen Valkeakoskelta Toijalaa aloitettiin tammikuun pakkasilla 1936. 1930-luvun lama-aikoina radan rakentamininen antoi töitä useille kymmenille ja sadoille miehille, joista osa jäi radan valmistumisen jälkeen asumaan Metsäkansaan. Valmiiksi rata saatiin elokuussa 1937 ja sen pituudeksi tuli 17,8 km. Vilkkaimpina vuosina henkilömatkustajia matkusti yli satatuhatta. Radan henkilöliikenne hiljeni 1950-luvulle tultaessa, kun maantie Toijalasta Valkeakoskelle valmistui 1954. Samana vuonna säännöllinen henkilöliikenne loppui.
Uuden radan asemasta käytiin vilkasta keskustelua konholaisten, rantoolaisten ja kärjenniemeläisten kesken. Asemapaikaksi valittiin Metsäkansa, joka oli uuden radanvarren asutuksista suurin. Myöhemmin Rantooseen tuli pysäkki ja Kurjenkalliolle seisake. Metsäkansan asema rakennettiin 1938 arkkitehti Thure Hellströmin piirrosten mukaan. Rakennuksessa oli tietenkin odotushuone, toimisto, kylmä ja lämmin makasiini sekä asemapäällikön asunto (2h+k). Pitkät olivat asemapäällikön päivät, kun asema oli avoinna aamu kuudesta ilta kymmeneen. Soile Korkeila muistelee näin: "Metsäkansan vanha asemamiljöö oli kaunis 50-luvun alkupuolella. Ruusut kukkivat pihassa eikä käytävillä ollut yhtään rikkaruohoja. Ympärillä oli kesäisen päivän rauha lämmön väreillessä ratakiskoilla ja ainoastaan mehiläisten pörinän kuuluessa... Ja Metsäkansa oli oikea asema! Rata tuntui kulkevan sen kohdalla melkein viivasuorasti, joten jo kaukaa näki, kun juna oli tulossa, menitpä sitten Toijalaan tai Valkeakoskelle.."
1990-luvulle tultaessa asemarakennusta uhkasi purkaminen, mutta toisin kävi! Maatilamatkailu Ilolan väki oli heittänyt ajatuksen ilmaan aseman ostamisesta ja sen siirtämisestä, ja kun tarjous hyväksyttiin, alkoi aseman 'uusi elämä'. 65 tonnia painava rakennus siirrettiin kahdessa operaatiossa vuonna 1995: ensimmäisenä se nostettiin pois kivijalalta minkä jälkeen rakennus nostettiin rautatievaunuun. Vaunun avulla rakennusta siirrettiin pari sataa metriä sen nykyiselle paikalle. Tänä päivänä Wanha asema palvelee matkailijoita ja kyläläisiä. Ja pääsipä asemalle vielä syksyllä 'Pikku-Jumbolla', höyryveturilla, kun Tk-3 puksutteli Valkeakoskesta Toijalaan! Katso video täältä
Lähde:
Mäkelä, Hannu toim. Seitsämän kylän Metsäkansa. 2004.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Akselin ja Maryn Sääksmäki
 |
| Rapolanharju oli tuttu paikka Akselille ja Marylle. |
Rakkaus puhkeaa - Vuosi 1887
”Rakkahin Mary, mikä Sinun on kun Sinä, kuten sanot, tahdot, mutta et voi olla kiltti minua kohtaan, pitää minusta vähäsen. Viime kirjeessäsi kutsut itseäsi 'ystäväksi'. Tiedä siis, että, sinun tunteeni Sinua kohtaan ei ole ystävyyttä, vaan rakkautta, joka menehdyttää minut. Rakastan sinua koko sielustani enkä voi olla sanomatta sitä sinulle...”
Akseli Marylle 29.5.1887
Akseli Marylle 29.5.1887
”Rakkahin Axel! Olen niin usein ajatellut kirjoittaa Sinulle, mutta en ole uskaltanut. Oletko ehkä vihainen minulle, kun olen ollut epäystävällinen? Alex, onko sinun mahdotonta tulla tänne? Tiedät, miten mielellämme me kaikki haluaisimme nähdä Sinut täällä...”
Mary Rapolassa 1887
Mary Rapolassa 1887
Taiteilija Akseli Gallen-Kallela (Axel Gallén v. 1907 asti) ja Mary Slöör ystävyys muuttui syväksi ja palavaksi rakkaudeksi keväällä 1887. Kevään ja kesän aikana Akseli ja Mary kirjoittivat ahkerasti toisilleen ja kirjeet täyttyivät koti-ikävästä, rakkauden tunnustuksista, kaipuusta, ikävästä ja epävarmuudesta. Akseli oli hyvää vauhtia matkalla tunnetuksi, kansainväliseksi taiteilijaksi ja hän viipyi Pariisissa pitkiäkin aikoja ja useita kertoja 1880-1890-luvulla.
Mary ja Akseli viettävät elokuisen viikon Sääksmäen Rapolan kartanossa v.1887. Akseli ja Mary kiipeävät Sääksmäen Rapolanharjulle ”meidän paikkaamme” jonne Mary lupaa kirjeessä palata joka aamu klo 7.
”Kiitos koko siitä ajasta, jonka olit täällä meillä, että soit itsellesi aikaa jäädä tänne – pian kuin uni oli se viikkoa kulunut, vain muisto on jäljellä – ja toivo meille oma Axelini.”
Mary Akselille 23.8.1887
Mary Akselille 23.8.1887
”Miten vaikeata olikaan matkustaa Rapolasta, näen vielä Sinut sellaisena kuin seisoit siellä rannalla katsellen järvelle... Minkä muistojen aarteen kannankaan muassani Rapolasta, kuitenkin en voi järjestää niitä ajatuksissani enkä nauttia niistä ennen kuin tulen Pariisiin, rauhaan ja lepoon.”
Akseli Marylle laivamatkaltaan Rapolasta Pariisiin 1887
Akseli Marylle laivamatkaltaan Rapolasta Pariisiin 1887
Myöhemmin Akseli muistelee (1897) elokuista viikkoa Rapolan kartanossa.
”Rakkauteen senkaltaiseen kuin oli se, jonka tunsin keskikesän aikaan kun tummanvihreiden kuusien alla ensimmäistä kertaa suutelin tulevaa puolisoani, kun auringon lämpöä ei tuntunut veren poltteen vuoksi, kun korkea harju, jolla istuimme, keinui allamme ja maa ja vesi sadoin kielekkein siellä alapuolella sulaen yhdeksi ainoaksi kokonaisuudeksi sen tunteen kanssa, jota tunsin ja hänen silmänsä olivat sinisemmät kuin taivas yllämme ja ympärillämme.”
Odotuksen vuodet - Vuodet 1888-1889
Kesällä 1888 Mary oli surullinen ja ikävissään. Slöörien perhe oli jälleen kerran tullut Sääksmäelle kesän viettoon, ja Mary laulaa lukuisissa juhlissa Schubertin Wandeder-laulu niin vaikuttavasti, että rakkauden kaipaus välittyy kuulijoille. Ensimmäisen kerran Slöörien perhe vuokrasi Rapolan kartanon yläpytingin jo vuonna 1879.
” Kultainen, rakastettu Mia [Mary], en voi tulla Rapolaan tänä kesänä. Minun täytyy tehdä työtä täällä; pian kesä on ohitse, sitten tulee syksy ja vähän vilpoisuutta jälleen, ja sitten talveksi taidan matkustaa Egyptiin ja Turkkiin. En tiedä tarkkaan, minne matka suuntautuu, mutta kotiin en tule. Kestä rakastettuni, siksi kunnes palaan, äläkä menetä rohkeuttasi.”
Akseli Marylle 9.4.1888
”Luoja, miten iloiseksi tulenkaan, kun saan nähdä Maryn keväällä, kun saavun! Ja kaikki teidät, joista niin paljon pidän, kunhan ette lähde maalle, ennen kuin tulen kotiin. En voi silloin vastustaa houkutusta tulla luoksenne Rapolaan.”
Akseli Aina Slöörille huhtikuu 1889
"Ennen kuin kesä on loppunut tulen käymään luonasi Rapolassa, oletkohan jo siellä. - Viime kirjeessäsi epäilet, pidänkö vielä Sinusta. Tiedä siis, oma Maryni, että rakastan Sinua nyt kuten aina, rakastan Sinua Mary. Voisinko koskaan lakata rakastamasta Sinua oma Mia Piani! Kohtahan jälleen näemme toisemme.”
Akseli Marylle kesäkuu 1889
"Rakkahin! En tosiaankaan tiedä mitä kirjoittaisin Sinulle, mutta tahdon kirjoittaa, puhua vähän kanssasi. Kaipuu päästä Rapolaan tapaamaan Sinua tulee yhä voimakkaammaksi. Minun on jotenkin irrottuduttava täältä ja päästävä sinne viikoksi.”
Akseli Marylle elokuu 1889
Vihdoinkin! Akseli ja Mary tapasivat kahden vuoden tauon jälkeen syksyllä 1889 ja heidät vihitään toukokuussa 1890. Seuraavana vuonna syntyi esikoinen Impi Marjatta ja vauva kastettiin Rapolassa 19.8.1891. Saman vuoden joulun alla Akseli maalasi muutaman akvarellin, jotka on merkitty Rapolassa tehdyiksi. Akvarellien aiheena on Väinämöisen lähtö ja Sammon taonta. Myös äiti ja lapsi -aiheet ovat taiteilijalle läheisiä.
Rapolassa 1893-94
”On niin hauskaa jälleen, kun Axel on täällä kotona. Olin jäällä katsomassa, tulisiko hän, ja näin hänen saapuvan reellä kulkusten kilistessä..”
”Oli sanomattoman miellyttävää tulla tänne. Niin harmoninen tunnelma, että melkein menettää tietoisuuden olemassaolosta. Aika on pysäthtynyt yhtäkkiä, eikä sitä enää ole. He seisoivat keittiön portailla, nuo kaksi ja ottivat minut vastaan kun tuli. -- Mia on järjestänyt kaiken niin kauniisti. Sali on entisessä kunnossaan, mutta muuttuu kai pian tuntemattomaksi, kun työni alkaa. Valo on hyvä ja sitä riittää kattoon saakka, se johtuu ulkona olvasta lumesta. Keltaisen kamarin takahuone talonpoikaiskaappeineen ja ihanine vihreine kaakeliuuneineen on erittäin komea.”
Akseli 20.1.1893
Seuraavan kerran Akseli ja Mary saapuvat Rapolan kartanoon pidemmäksi aikaa vuosiksi 1893-1894. Perheellä on kuitenkin Helsingissä huone, ja Akseli oleskeli usein kaupungissa maalaamassa. Kesän 1893 perhe vietti Savossa ja palasi syksyllä Rapolaan. ”Täällä on kaikki hyvin. Olen viettänyt aikaani etsimällä meille talonpaikkaa ja tekmällä huvilan piirustuksia..” Akseli 5.9.1893
Seuraavan vuoden helmikuussa Akseli ahkeroi Rapolassa. ”Axel vain tekee työtä, ei mene edes ulos ovesta ja ruokahalu on poissa.” Ystävätkin vierailevat Rapolassa. Ruotsalaiselle kirjailijalle Paul Adolfille siivotaan vinttikamari, ja Emil Wikström on perheen luona "vähän väliä ja saa silloin nukkua sohvalla keltaisessa huoneessa". Hän on "Marjatan suurin ihastus". Hyvän ystävän kuvanveistäjä Emil Wikströmin Visavuori on valmistunut, missä molemmilla taiteilijoilla oli oppilaita. Akseli suunnittelee kuumeisesti omaa erämaa-ateljeetaan. Visavuoren rakennusmestari on lupautunut rakentamaan Akselin ja Maryn uuden kodin.
Perhe viihtyi Rapolassa hyvin, Akseli maalasi innoissaan ja Maryllä oli omia harrastuksia esim. kudontaharrastus. Akseli löysi ”Ad Astran” mallin paikkakunnalta ja hän työskenteli aamu yhdeksästä puoli viiteen. Akseli suunnitteli Marylle tekstiilien malleja, verhokankaita, täkäniä, gobeliineja, ja innostui myös itse kudonnasta ”Axel istuu juuri gobeliinikangaspuiden äärellä; me olemme piirtäneet suuremman mallin aiheesta, jota kudomme.”
Akseli etsi sopivaa niemeä omalle erämaa-ateljeelleen Sääksmäeltä ja Kaarlo Slöör yritti houkutella Akselia vuokraamaan huvilan Sääksmäeltä. ”Tällä seudulla on muihin nähden se etu, että Sinulla on lähimmässä ympäristössäsi taiteilijasielu, jonka kanssa sympatiseeraat, nimittäin Wikström sekä toisella puolella prof. Eliel Aspelin, joka myös sinua ymmärtää. Muista, että kun Sinulla on aina olisi sellainen taiteilijaystävä kuin Wikström läheisyydessäsi, jonka kanssa voit vaihtaa ajatuksia pitkinä talvi-iltoina, olisi se verrattoman arvokasta.” Gallen-Kallelan erämaa-ateljeelle katsotaan paikkaa Visavuoren vastarannalta. Kerrotaan, että Gallen-Kallelan niemi olisi ollut matalempi kuin Wikströmin Visavuori eikä niemi sen mataluuden takia kelvannut Akselille. Akselin mielestä sääksmäkeläiset olivat ”rumia ja puolisivistyneitä” ja Mary kertoi äidilleen, että kun tulee Sääksmäeltä, ”kaikki ovat täällä [Ruovedellä] melkein kaunottaria, vapaita, reippaita ja iloisia, ei noita surkuteltavia akkoja, jotka aina valittvat. Kun täkäläiset joskus valittavat, käy sekin duurissa..” Tämän lisäksi taiteilija kaipaa ”alkuperäisempiä” malleja.
Lähtö Sääksmäeltä
”Tämä ateljeerakennus, paitsi että se on hyvä kauppa, tulee olemaan minun elämänkysymys, se on minun 'tehtaani', joka minulla täytyy olla voidakseni tehdä työtä.”
Vaikka Rapolassa oli rauhallista ja hyvä olla, tarvitsi perhe oman kodin ja taiteilija erämaa-ateljeen. Olipa Akselin ja Maryn Sääksmäeltä muuttamiseen syy mikä tahansa, löytyi perheelle ja taiteilijalle täydellinen erämaa-ateljeen paikka Ruovedeltä, luonnonkauniilta ja syrjäiseltä seudulta. Kalelan rakennustyöt alkoivat 1894.
Täällä ei kyllästy!
Gallen-Gallelan Sääksmäellä olo aikana valmistuu merkittäviä teoksia mm. Ad Astra, Symposium, Conseptio artis ja maisemia mm. Huurteiset koivut, Kevättalven hankia ja Kevät Rapolan harjulla. Vuosia myöhemmin maisema Rapolan harjulta tallentuu Juseliuksen mausoleumin freskoon Kevät (1903).
”Aikaisin lähtivät jäät, kun eilen lähtivät. Olin Viikan kanssa niitä takaa-ajamassa järvellä ja loikoilimme sitten keskustellen jylhällä kalliolla hiljaisen, keväisen illan ympäröivänä. Vanajan ja Kolhon selät sinersivät kimakasti, käppyrämännyt loistivat iltaisen auringon kultaamana, koivunlehdet puhkesivat näkyvästi, satakieli kertoi ja lämmin ja hiljainen oli ilma.
Koivulehdet puhkeavat ja sinivuokot ihailevat päät kallellaan ihanuutta. Täällä ei kyllästy. Täällä päinvastoin päivä päivältä ilmantuu uutta kauneutta luonnossa, maailmassa ja ajatuksissa. Täällä kaikki, mikä on olemassa, kertoo uusia, kauniita tarinoita, ja ne kummalliset pitkät huokaukset, jotka ilman halki kulkevat, muistuttavat, että on paljon vielä olemassa kaunista, tuntematonta, joista emme voi saada tietoa kuin aavistuksien kautta.”
Akseli Gallen-Kallela Sääksmäellä 28.4.1894
Lähteet:
Gallen-Kallela, K. 1992. Isäni Akseli Gallen-Kallela.
Martin, T. Sivén, D. 1984. Akseli Gallen-Kallela, elämänkerrallinen rapsodia.
Kuuliala, A. 1992. Hohteessa menneiden kauniiden kesien.
Kuva: Laura Uimonen.
Martin, T. Sivén, D. 1984. Akseli Gallen-Kallela, elämänkerrallinen rapsodia.
Kuuliala, A. 1992. Hohteessa menneiden kauniiden kesien.
Kuva: Laura Uimonen.
perjantai 4. helmikuuta 2011
Vaihe II - jatkohanke
Kyllä aika rientää! Odotettu joululoma tuli ja meni! Täällä Voipaalassa ovat talven mykkänä olleet linnut alkaneet irroitella keväisillä lauluilla. Keväistä sirkutusta kuuntelee ilolla! Mutta on täällä tehty muutakin kuin odoteltu joulua ja kuunneltu linnun laulua. Hankesuunnittelija on koonnut valittujen teemojen alle matkailutuotepaketteja ja kirjoittanut tarinoita. Harmittavasti tarinoiden kirjoitusaikaa on vain enää niukasti. Nimittäin Tarinoiden Sääksmäki-hanke on edennyt jatkohanke vaiheeseen.
Olemme tuottajatahojen kanssa päätyneet hakemaan rahoitusta audiovisuaaliselle verkkosivusto-hankkeelle. Verkkosivuston kantavana ideana on tuoda kohteet esille houkuttavan ja koukuttavan tarinan kautta. Jättäisimme vähemmälle vuosiluvut ja muut yksityiskohdat, ja toisimme kohteet esille tarinan kautta. Toki sivuilta löytyisi kohteen perustiedot (avoinnaolotiedot, yhteystiedot, jne). Vahva kerronta, upea grafiikka ja äänimaailma kulkisi punaisena lankana mukana verkkosivuilla. Kertoisimme tarinan elävästi ja erilaisilla tekniikoilla. Yksi tekniikoista voisi olla 3D-virtuaalimaailma. Ja siihen tekniikkaan tarvitsemme yhteistyökumppanin!
Keskiviikkona matkasimme Mikkeliin tutustumaan ammattikorkeakoulun Viva3-hankkeeseen, joka on myös EU-rahoitteinen hanke. Viva3-hanke on mallintanut erilaisin tekniikoin mm.Olavinlinnan ja Astuvansalmen kalliomaalauksia. Erityisen kiinnostuneita olimme Päämajamuseon Marskin vaunun mallinnoksesta.
Lue lisää Viva3
MUTTA hankehakemuksen voimme jättää Pirkan Helmen käsiteltäväksi vasta sitten, kun olemme saaneet omarahoitusosuuden kokoon. Omarahoitusosuus on 10% eli tässä tapauksessa 10 000 €.
Lukijat - mitä mieltä olette? Lähtisitkö sinä mukaan hankkeeseen?
----------------------
Olemme tuottajatahojen kanssa päätyneet hakemaan rahoitusta audiovisuaaliselle verkkosivusto-hankkeelle. Verkkosivuston kantavana ideana on tuoda kohteet esille houkuttavan ja koukuttavan tarinan kautta. Jättäisimme vähemmälle vuosiluvut ja muut yksityiskohdat, ja toisimme kohteet esille tarinan kautta. Toki sivuilta löytyisi kohteen perustiedot (avoinnaolotiedot, yhteystiedot, jne). Vahva kerronta, upea grafiikka ja äänimaailma kulkisi punaisena lankana mukana verkkosivuilla. Kertoisimme tarinan elävästi ja erilaisilla tekniikoilla. Yksi tekniikoista voisi olla 3D-virtuaalimaailma. Ja siihen tekniikkaan tarvitsemme yhteistyökumppanin!
Keskiviikkona matkasimme Mikkeliin tutustumaan ammattikorkeakoulun Viva3-hankkeeseen, joka on myös EU-rahoitteinen hanke. Viva3-hanke on mallintanut erilaisin tekniikoin mm.Olavinlinnan ja Astuvansalmen kalliomaalauksia. Erityisen kiinnostuneita olimme Päämajamuseon Marskin vaunun mallinnoksesta.
Lue lisää Viva3
MUTTA hankehakemuksen voimme jättää Pirkan Helmen käsiteltäväksi vasta sitten, kun olemme saaneet omarahoitusosuuden kokoon. Omarahoitusosuus on 10% eli tässä tapauksessa 10 000 €.
Lukijat - mitä mieltä olette? Lähtisitkö sinä mukaan hankkeeseen?
----------------------
Tarinoiden Sääksmäki II – jatkohanke
Tarinoiden Sääksmäki -esiselvityshankkeessa Sääksmäen rikkaasta historiasta poimittiin tarinoita matkailuyrittäjien ja muiden alueen toimijoiden käyttöön. Jatkohankkeessa tarinat tuotetaan yhdeksi kertomukseksi, missä liikutaan sääksen siivin Sääksmäen kulttuurihistoriallisessa kulttuurimaisemassa audiovisuaalisen ja vuorovaikutteisen verkkosivuston avulla.
Tarinoiden Sääksmäki - verkkosivusto
Verkkosivuston vahva visuaalinen ilme ja äänimaisema avaa innovatiivisen lähestymistavan alueen historiaan, henkilöihin ja matkailukohteisiin. Kohteiden 3D-virtuaalimaailma avaa esteettömän ja saavutettavan mahdollisuuden mm. liikuntarajoitteisille kävijöille.3D-tekniikka mahdollistaa mm. kohteen nykytilan dokumentoinnin (Visavuori) tai kokonaan kadonneen kohteen rekonstruointi (Rapolanharjun linnamuuri).
Tarinat houkuttavat
Elävä verkkosivusto kertoo monta tarinaa esihistoriallisesta ajasta nykypäivään. Valituissa kohteissa tarinan voi lukea, kuunnella sekä katsoa videoclipin tai kulkea virtuaalisessa 3D-mallinnetussa ympäristössä.
Tarina ja kohdetiedot ovat ladattavissa käyttäjän omaan kännykkään sekä tulostettavissa pdf.tiedostona esitteen muodossa omalta kotitietokoneelta, kuunneltavissa ja katsottavissa videclipin välityksellä. Tarinen kertoja voi olla animaatio, sarjakuvahahmo tai näyttelijä, joka on puettu ajalle tyypilliseen asuun. Historiallisia henkilöhahmoja hyödynnetään alueen matkailumarkkinoinnissa ja ryhmämatkailussa.
Kohteet:
Rapolan harju
Ritvala ja Helkajuhlat
Voipaala
Sääksmäen kirkko
Huittulan raitti
Tarttilan raitti
Metsäkansan raitti
Carlstedtit ja muut kuvataiteilijat
Jutikkalan kartano
Visavuori
Päivölä
Kirjailijat
Kansainvälisyys
Verkkosivuston kielet ovat suomi (laaja) ja englanti (suppea).
Kohdeviitat ja esiteteline eteistilassa
Hankkeen aikana tuotetaan fyysiset viitat mitkä ohjaavat matkailijoita muihin kohteisiin. Hankkeen aikana tuotetaan esitetelineet ja esite, jossa kerrottaisiin perustiedot kohteesta ja tarina, verkkosivujen sijainti ja mahdollisten mobiilitiedostojen latausmahdollisuudet.
Tarinan kertojat
Hankkeen aikana koulutetaan halukkaista kyläläisistä ja yrittäjistä tarinankertojia, joita ryhmät voivat varata kierrokselle. Kertojan voi myös kutsua päiväkotiin, kouluun tai vanhainkotiin. Vapaaehtoiset koulutetaan koulutuspäivillä, jonka aikana kierretään alueen kohteissa ja yrityksissä.
Kohderyhmät
Hankkeen kohderyhmänä on matkailijat, alueen kesäasukkaat ja paikalliset.
Hankkeen tavoitteet
- Sääksmäen kulttuuriperinnön vaaliminen ja tietoisuuden lisääminen
- korostaa alueen kulttuurihistorian omaleimaisuutta ja vahvistaa paikallisidentiteettiä
- edistää matkailua ja lisätä alueen houkuttelevuutta ja viihtyisyyttä
- lisätä alueen saavutettavuutta mm. liikuntarajoitteisille
- tuottaa kulttuuritarjontaa eri-ikäisille ja -kohderyhmille
- edistää eri toimijoiden ja yrittäjien verkostoitumista
- luoda uusia työpaikkoja
maanantai 31. tammikuuta 2011
Sääksmäen rakki housuissa
 | |
| Kuvan pystykorvasta ei tehty karvahousuja. |
" Olisipa siellä Sääksmäellä tilaa! Kun on niin monta huonetta. Oikein tuuleuttaa itseään, huonojen tupakkain hajusta ja p(ie)rusta - ja syrenit, lemmikkipuut, lähistöllä. Ja rantaankin kuuluu olevan melkoisen lyhyt matka, kertoi Kojo. Ja kun olisi seuraakin - tarkoitan, että teitä joskus voisin läsnäolollani (vaikenevalla ja jöröllä) ikävystyttää. Ja en, en minä sinne Savoon nyt, kun pitäisi se Putkinotko lopettaa. Ja olla vähän rauhassa. Niin että kyllähän minä Sääksmäelle. "
Joel Lehtonen Kalle Carlstedtille keväällä 1919
Kesä 1919 olikin kirjailija, runoilija Joel Lehtoselle työn täyteistä aikaa, kun hän viimeisteli Putkinotkoa Sääksmäellä. Lehtonen oli tutustunut Kalle C:hen pari vuotta aiemmin Wäinö Aaltosen ateljeessa. Yhteistyö alkoi Kallen kuvittaessa Lehtosen Kuolleet omenapuut (1918). Lehtonen oli yksi niistä, joka hankki itselleen oman paratiisin Sääksmäeltä. Lintukoto rakentui Pikku-Vohlin saareen, joka sijaitsi Kalle C:n saaren Iso-Vohlin vieressä. Novellikokoelmassa Korpi ja puutarha (1923) on kuvaus saaren isännästä kalastaja Westerlundista, ja kalastajan kuollessa Lehtonen onnistui hankkimaan saaren itselleen vuonna 1924.
Pikku hiljaa Lehtonen kunnostelee saaren rakennuksia, rakentelee aittoja ja laittaa puutarhaa. Välillä, rahapulassa, hän tuskastuu saareen, mutta useimmiten erakkomaja on "haavojen laastari", missä luonto on kauneimmillaan. Lintukoto (1927) on ylistys saaren kauneudelle. Lintukodossa vierailevat mm. Hellaakosket ja Veurot (postaus: Haluan kuvanveistäjäksi.) Lehtonen ammentaa lukuisiin teoksiin voimia ja aineksia omasta Lintukodostaan. Hyvästijättö Lintukodolle (1934) runokokoelman työnimenä oli Kuoleman triumfi. Saman vuoden marraskuussa kirjailija menehtyy.
Mikä olikaan se Sääksmäen rakki housuissa? "Et arvaa kuinka Sääskmäen rakki tekee hyvä housuissani!" No, se oli kylän koira, josta oli tehty Lehtoselle housut. Ja ne housut näkivät maailmaa, koska ne olivat Lehtosella jalassa kirjoitushetkellä Pariisissa!
Pikku-Vohlin saari on nykyisin yksityiskäytössä.
Wikipedia: Lintukoto on myyttinen paikka, joka sijaitsi suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä ja lounaassa, maailman reunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Muuttolinnutlinnunrataa seuraten, ja ihmissielukin saattoi ehkä vaeltaa sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaikki oli pientä, johtuen ehkä taivaankannen reunan läheisyydestä ja ahtaasta tilasta. Lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen reunojen ulkopuolella, jolloin sinne pääsi kulkemaan taivaankannen reunan ali, ikään kuin teltan helman alta.
Kirjailijoita, runoilijoita, lehtimiehiä, jotka ovat asuneet ja kyläilleet Sääksmäellä:
HUOM! Listassa ei ole kaikkia alueella vaikuttaneita kynäniekkoja.
Tuomas ja Helena Anhava: Helenalle (o.s. Pohjanpää) Sääksmäen Kalalahden Mäkihuvila oli tuttu paikka hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kalalahden tunnelmat ikuistuivat useisiin pariskunnan kirjallisiin teoksiin.
K.A. Gottlund: Suomen kielen esitaistelija, poikkesi Ritvalassa 1824. Maanitteli heinäkuussa kylän tyttöä esittämään helkakulkueen, joka tapahtuu normaalisti toukokuussa, ja julkaisi helkalaulut 1832 Otavan II osassa.
runoilija Bertel Gripenberg asui nuoruudenrakastettunsa Hannan kanssa Huittulan Pohjassa (Ala-Pohjan huvila tuhoutunut) ja myöhemmin Saarioispuolella Tarttilassa Maastolpan talossa (1918-27), viljeli maata ja harrasti puutarhan hoitoa. Metsästys oli pariskunnan yhteinen harrastus, vaimo oli kuulema etevä ampuja. Rouva Gripenberg oli vilkas ja temperamentikas, kerrotaan, että hän olisi ajanut ponillaan sisälle saliin asti.
runoilija Aaro Hellaakosken perhe vietti kesän 1928 Sääksmäen Kalalahdessa. Kesästä muodostui Hellaakosken sanoin "kesien kesäksi"ja "Se kesä oli kokonaisuudessaan kuin juhlaa" - niin onnellista aikaa perhe vietti. Kauniit kesäpäivät vietettiin uiden, soutaen, seurustellen ja kävellen - perhe käveli Toijalaan asti ruokakauppaan. Tuona kesänä Kalalahdessa syntyy "runojen runo" eli Hauen laulu.
näytelmäkirjailija Lauri Haarlan vaimon Tyynen Haarlan ohjauksessa saatettiin itkut tirauttaa ihan oikeasti. Tyyne oli nimittäin ohjaajana ankara. 1930-luvun puolen välin Sääksmäen Kelhin talossa näyteltiin kesänäytelmiä innokkaasti ja kesällä 1935 harrastajateatterilaiset pyysivät Tyyneä ohjaajaksi. Sanonta 'itku pitkästä ilosta' kääntyikin toisin päin, kun paikallislehti hehkutti onnistunutta kesänäytelmää. Sillä välin, kun Tyyne topakasti ja tomerasti ohjasi, Lauri tutustui paikallisiin ja keräsi taustatietoja romaaniinsa Ritvalan ilovalkeat (1943), joka ilmestyi vuosi ennen kirjailijan kuolemaa.
Hilda Huntuvuori: opettaja, kirjailija,opetusneuvo; teki elämäntyönsä Sääksmäellä. Ennustajaeukko oli lausahtanut pienen tytön kehdon ääressä: "Tällä lapsella tulee olemaan nokk' kirjass' ja pänn' kädess'." Ja toteenhan se ennustus kävi! Hilda kirjoitti parisen kymmentä teosta, joista suurin osa käsitteli keskiajan historian tapahtumia ja henkilöitä. Romaani Suuri unelma kertoo 1300-luvun Suomesta.
Mielikki Ivalo: kuvanveistäjä Emil Wikströmin tytär, suurlähettilään vaimo, joogaopettaja; kertoo lapsuusvuosien elämästään Visavuoressa kirjassa Visavuoren paljasjalka (1984). Rouva Suorasuuna tunnettuna Mielikki ei taipunut perinteiseen diplomaatin rouvan rooliin.
kirjailija Viljo Kojo: Kalle Carlstedtin ystävä vieraili muutamana kesänä Sääksmäen Huittulassa; tutki tarkkaan maaseudun henkilöitä; kuunteli tarinoita ja tallensi niitä omiin kirjallisiin teoksiin mm. novellikokoelmassa Aurinko, kuu ja valkoinen hevonen (1919) mainitaan nimilehdessä Ananiaksen kyläkahvilassa kuultua juttua (lue postaus: Emäntä-Virtanen). Kiusauksesta kirkkauteen (1922) ja Suruttomain seurakunta (1921) teokset liittyvät myös taiteilijaboheemien elämään Sääksmäellä.
A.V.Koskimies: tiedemies, opettaja ja runoilija; asusteli 20-vuotta nuoremman Ilta-vaimonsa kanssa Valmarinniemessä 1890-1920-luvun alkuun asti. Valmarinniemessä vierailivat mm. Eino Leino, Larin-Kyösti, Kasimir Leino, Paavo Kajander, Gustaf av Numers, Toivo Lyy, Carolus Hidern, Teuvo Pakkalen, Alma Söderhjelm, Lauri Poijärvi, etc. Runoja kirjoitti myös Ilta Koskimies, joka toimi 30-luvulla Suomen eläinsuojeluyhdistyksen lehden päätoimittajana.
Larin-Kyösti (Gustaf Larsson): vieraili Koskimiesten luona Valmarinniemessä, iloisten rallatusten, humorististen maalaiskuvien ja haikeiden lemmenlaulujen balladien tekijä, sanoittanut mm. Pimpula pampula paimenpoika, Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö, Itkevä huilu, Reppurin laulu, Vappulaulu. Vieraili Sääksmäellä viimeisen kerran vuonna 1947 Carlstedteilla. Vuotta aiemmin hän omisti runon Kylän ääniä Valkeakosken Sanomille. Viimeisinä Sääksmäen kesinä Larin-Kyösti luonnosteli näytelmää, joka kertoi sääkmäkeläisistä niskuroivista talonpojista ja pannan julistamisen uhkauksesta 1340.
Elias Lönnrot: 1831 vaelsi jalan Huittulasta Ritvalaan ja kirjoitti matkastaan Helsingfors Morgonbladetiin. Kertoo samassa artikkelissa Ritvalan helkajuhlien vietosta.
Emil Nervander: taidehistorioitsija, museomies, teatterikriitikko ja kirjailija; oli Voipaalan isännän majuri Frans Nervanderin veli; asui Voipaalassa kesäisin ja jouluisin. Perusti yhdessä ystävien kanssa Teatteriyhtiön (1867) ajatuksena edistää suomenkielistä näyttämötaidetta Sääksmäellä.
Severi Nuormaa: Päivölän kansanopiston ensimmäinen johtaja, lehtimies,runoilija, idealisti ja humanisti.
Viljo Siivola: teatterineuvos, kirjailija, näyttelijä; oli tunnettu hahmo Valkeakoskella ja Sääksmäellä. Muistelmateos Myllykylästä maailmalle kuvaa elävästi ja hauskasti kirjoittajan taivalta kotikylästä Työväen akatemiaan ja sieltä teatteriestradeille. Tuntemattomassa Sotilaassa (1955) Siivola esitti Mäkilää.
Mauri Sariolan tuotantoa on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta! Sariola oli Komisario Susikosken isä, eikä hän ollut pelkkä dekkaristi vaan Sariola suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania. Sariolan harrastuksiin kuului alamaailman elämästä poimittu uhkapeli ja viski sekä lotto, shakki, tietokilpailut, matkustelu. Sariolan perheen kotitalo oli Sääksmäen Tarttilassa.
Hartikka Henrikinpoika Speitz: syntyi Liuttulan kartanossa 1591; suomensi mm. Kustaa II Aadolfin sotalain (1621) eli Speitzin ansioksi luetaan siis ensimmäisenä suomeksi painettu erityisalan lakikirja. Tämä uppiniskainen oikeustaistelija välttyi kuolemantuomiolta, mutta isui Hämeen linnan tyrmässä missä jatkoi suomentamista. Kotiseudustaan ylpeä mies liitti mielellään nimikirjoituksensa perään latinankielisen maininnan Sexmontanus eli sääksmäkeläinen.
pilapiirtäjä Kari Suomalainen: vietti lapsuuskesät Visavuoressa ja myöhemmin muutti Visavuoren Alataloon; julkaisi elämänsä aikana lähes viisikymmentä kirjallista teosta, joista osa on romaaneja, päiväkirjanomaisia tarinoita ja näytelmiä. Kari laajaan piirroskokoelmaan voi tutustua Visavuoren Kari-paviljongissa. Karin vaimo Lippe Suomalainen on kirjoittanut muistelmateoksia vuosistaan Karin kanssa. Viimeisin julkaisu Elämässä kiinni (2009) on elämänmakuinen omaelämänkerta.
Lähde:
Kuuliala, Varrella Sääksmäen vienojen vesien, 1988
tiistai 4. tammikuuta 2011
Huittulan kesälinnut
 |
| Kalle Carslstedt kuvasi joutsenen Onnenlintu teokseen. |
Kuvataiteilija veljesten Kalle ja Mikko Carlstedtin kotikylään Sääksmäen Huittulaan muodostui 1910, -20 ja -30-luvuilla vilkas taiteilijasiirtokunta. Kalle ja Mikko Carlstedtin taideopinnot 1910-luvun alussa vei veljekset Helsinkiin Taideyhdistyksen piirustuskouluun ja he tutustuivat pääkaupungin taiteilijaboheemipiireihin: Marraskuulaisiin ja Brondalaisiin. Veljesten lapsuuden kotiin Ollilaan, Kallen Iso Vohlin saareen ja myöhemmin Kiiliän ylä- ja alapytinkiin sekä Mikon Häkärlään ja sen Kanalaan olivat tervetulleita kaikki ystävät perheineen. Sana kulki suusta suuhun, ja kesä kesän jälkeen Sääksmäelle kulki taiteilija toisensa jälkeen.
Mikko C 14.3.1930
Monet kyläläiset muistelevat nähneensä kuvataiteilijoita työssään missä milloinkin: Rapolan harjulla, veden äärellä, pellon reunalla, omenapuutarhassa, Huittulan raitin reunalla. Yhdessä kalasteltiin ja kyläiltiin, vaihdettiin kuulumisia ja kahviteltiin Ananiaksen kahvilassa (Postaus: Emäntä-Virtanen). Huittulan leppoisa tunnelma ja kyläläisten rehevät persoonat, kauniit maalaismaisemat, kirkkaat kalavedet voittivat kaupunkilaiskiireet. Täältä oli helppo poimia maisemia ja muita maalattavia: henkilöitä ja arkisia askareita. Mikot, Carlstedt ja Oinonen, maalasivat 'dubletteja' yhdessä samasta asetelmasta tai maisemasta.
Kalle Carlstedt (1891-1952)
Opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1911-13 ja Taideteollinen keskuskoulussa 1913. Erikoistui puupiirroksiin ja piti lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Kuvitti mm. Maria Jotunin Arkielämää, Eilo Leinon Helkavirret ja Sata kantelettaren laulua, Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut. Koristemaalasi Sääksmäen kirkon tulipalossa tuhoutuneet seinämaalaukset vuonna 1933. Osti Iso Vohlin saaren 1920 ja myöhemmin Kiiliän Huittulasta. Avioitui Emmi Lehdon kanssa vuonna 1921. Vaatimaton ja jutturikas kansanmies liikkui paljon luonnossa ja oli kotiseututyön innokas ystävä.Mikko Carlstedt (1982-1964)
Veljeksistä kansainvälisempi Mikko opiskeli Kallen kanssa samaan aikaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1911-13. Opintojaan hän täydensi lukuisilla ulkomaan matkoilla. Maalasi reheviä ja värikylläisiä asetelmia ja maisemia. Taiteellisista ansioista myönnettiin Pro Finlandia-mitali ja taiteilijaeläke 1959. Osti Häkärlän 1924, jonka vanha Kanala korjattiin kesäkäyttöön. Avioitui Zaida Grönholmin kanssa 1920.
Huittulan raitti
Vanajavesi jakaa Sääksmäen maantieteellisesti kolmeen osaan: Kirkonpuoleen, Saarioispuoleen ja Pohjois-Sääksmäkeen. Huittula kuuluu Kirkonpuoleen ja sen nähtävyyksiä ovat Sääksmäen kirkko, Tervapääsky, Rapolan harju ja Voipaalan taidekeskus. Kirkon seutu kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Huittulan kylä polveilee kauniisti harjun rinteessä. Rauhalan koulu ja Häkärlä (yksityisomistuksessa) johdattelee soman kylän läpi Ritvalaan.
Sääksmäellä syntyneitä, sääksmäkeläistyneitä kuvataiteilijoita tai kesävieraita, jotka viipyivät päivän pari, pari viikkoa tai koko kesän:
Huom! Listaan on poimittu vain osa alueella vaikuttaneista ja käyneistä taiteilijoista.
Aarre Aaltonen: opiskeli Wikströmin ateljeessa 1910-12
Wäinö Aaltonen: pommituksia paossa 1944 Kantalassa
Ilmari Aalto: 1914 Huittulassa Hinkkasen majatalossa
Leonard Bäckbacka: 1932-34, 1936 Huittulassa Häkärlän Kanalassa
Kalle Carlstedt: muutti Sääskmäen Kuurilaan pari vuotiaana, Ollila perheen kotitalo, osti Iso-Vohlisaaren 1919 tai 1920, hankki Kiilian alapytingin 1927 ja Kiiliän päärakennuksen 1934. Asui ja vaikutti Sääksmäellä koko elämänsä ajan.
Kerstin Carlstedt: Mikko Carlstedtin tytär, taidemaalari, asuu kesät Häkärlässä
Mikko Carlstedt: Kallen pikkkuveli, Ollila perheen kotitalo, osti Häkärlän 1920-luvulla. Asui 1924-40 kokonaan Sääksmäellä, 1940 jälkeen kesät Sääksmäellä.
Olof Eriksson: 1953 Ritvalan Vekan talossa
R.W. Ekman: maalasi Sääksmäen kirkon alttarimaalauksen 1848
Uuno Eskola: muutamia kesiä 1930-luvulla Ritvalassa Paavonmäen Valmun talossa, talvisodan aikana Ritvalan Hinkan talossa
Akseli Gallen-Kallela: 1882, 1883, 1887, 1891, 1893, 1894 Rapolan kartanossa
Albert Gebhard: 1920-luvun puolivälistä 1937 asti Ritvalan Hakalassa
Diehl Gösta: 1936 Huittulassa
Emil Halonen: opiskeli Wikströmin ateljeessa 1895-97
Pekka Halonen: kesät 1894 Visavuoressa, mahdollisesti 1896 kävi täällä, 1897 Kalalahdessa
Reino Harsti: viisi kesää Kalle C:n Iso-Vohlissa 1930-40-lukujen taitteessa
Ilmari Ikonen: 1942 Huittulan Häkärlän Kanalassa
Elias Ilkka: Wikströmin oppilaana 1908-09, asui vuodesta 1941 kuolemaansta asti Voipaalassa
Oskar Jauhiainen: asui Visavuoressa 1940-luvun lopulla vuoden, kaksi.
Kirjailija Viljo Kojo: 1915 Huittulassa, Ollilassa, 1916 Häkärlässä vuokralla
Per Åke Lauren: Bertel Gribenbergin luona Ala-Pohjassa ennen vuotta 1918, 1921-22 perheen luona Tarttilassa Maastolpan talossa
Paavo Leinonen: 1933 Sirénin mökissä ja Häkärlän Kanalassa Huittulassa
Arvo Makkonen: 1912, 1913 Huittulassa
Eemu Myntti: Lauri Halmeen huvilalla 1927
Väinö Nuuttila: 1935 Häkärlän Kanalassa
Mikko Oinonen: 1919 yhdessä Joel Lehtosen kanssa Huittulan Kiiliän alapytingissä, 1920-21 Ruutilan torpassa ja Näppilän nahkuriverstaan rakennuksessa, 1926 Huittulan Häkärlän Kanalassa
Onni Oja: 1950 Rapolan Mummonpirtissä
Joel Petterson: 1918 Huittulassa
Evert Porila: syntyi Sääksmäellä, Wikströmin oppilaana noin kolme vuoden ajan alk.1905.
Väinö Richard Rautalin: opiskeli Wikströmin ateljeessa 1911-13
William Rosenberg: 1939 Kalle C:n Kiiliässä
Hanna Rönnberg: tiedetään vierailleen Linnaisissa sukulaisten luona ja mahdollisesti Visavuoressa. Tunsi Wikströmin Ahvenanmaan Önningenbyn taiteilijayhteisön kautta.
Tyko Sallinen: 1934 Häkärlän Kanalassa, 1935, 1936 Kiiliän alapytingissä,1937 Häkärlän Kanalassa
Vilho Sjöström: asui Kälään kappalaispappilassa ja opiskeli Gallen-Kallelan opissa talven 1893-1894
Kari Suomalainen: Wikströmin tyttärenpoika asui kesät Visavuoressa. Perheen kesämökki isoisän ateljeen läheisyydessä. Lahjoitti laajan tuotannon Visavuoren museosäätiölle, Kari-paviljonki valmistui 1990.
Lyyli ja Matti Visanti: 1942 Ritvalan Vekan talossa
Aukusti Veuro: syntyi ja asui Tarttilassa
Jaakko Veuro: Aukusti Veuron poika, syntyi ja asui Tarttilassa
Carl Wilhelms: 1922 Anttilan kievarissa Huittulassa
Emil Wikström: rakensi Suomen ensimmäisen erämaa-ateljeen Visavuoreen, suunnitteli ja rakennutti uudet rakennukset vanhan tulipalossa tuhoutuneen tilalle 1900-luvun alussa. Asui Visavuoressa ympärivuoden 1918 asti, jonka jälkeen talvet Helsingissä. Muita oppilaita: Lauri Heinänen, Theodor Schalin, Into Saxelin.
Magnus von Wright: 1846 kuvitti Finland framställt i teckningar, Suomi kuvina -kirjaa. Piirroksia Voipaalasta, Sääksmäen kirkosta ja Rapolan harjulta
Ilmari Vuori: 1917-19 Ollilassa, 1924 ja 1925 Häkärlän Kanalassa, 1936 Renvallien huvilassa Huittulassa
Lähteet:
Kuuliala, Hohteessa menneiden kauniiden kesien, 1992
Selin, Sääksmäen pitäjän historia II, 1982
Kuva: Djadja-P, www.imagepark.biz
Kuva: Djadja-P, www.imagepark.biz
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)