Ihastuttava emäntä-Virtanen

 Ananias Virtanen Rapolan harjulla (1912).

Elelipä aikanaan Huittulan raitilla Ananias Albinus Virtanen (1852-1919), jota kutsuttiin emäntä- Virtaseksi. Tämä leskimies sai lempinimensä erinomaisista emännöintitaidoistaan ja ulkomuodostaan. Hän kutoi kankaita, pesi pyykkiä, keitteli kahvia vierailleen. Ananiaksen vaatimaton 'kahvila' oli erityisen suosittu sääksmäkeläisten taiteilijoiden keskuudessa, se oli Mikko (1892-1964) ja Kalle Carlstedtin lempipaikka.

Seuraavassa kirjeessä taiteilija Kalle Carlstedtin kuvailee kahviloitsijaa kirjailija Viljo Kojolle. Kirje on julkaistu Viljo Kojon Kiusauksesta kirkkauteen ja Taiteen tie on pitkä -teoksissa.

"Rakas Salo (Kojo)
Ihastut varmasti Ananias Albinus Virtaseen, leskimieheen, joka harjoittaa kahviloitsijan ammattia kylän harjulla omassa morkussaan, missä on kaksi huonetta: toinen ylä-, toinen alakerroksellisia vieraita varten. Ananiaksella on pitkä pää kuin hevosella, korvat suuret kuin rukkaset, nenä iso ja silmät sellaiset pienet sian silmät, toinen melkein ummessa, punertavan luomen alle piiloutuneena. Hänellä on naisellisen leveät takamukset ja lyhyet jalat, mutta jalkaterät noin puolen metrin pituiset, niiettä kylllä niillä mies seisoallaan pysyy...

Sinun Kalle F:si"

Emäntä -Virtanen pääsi kylähistoriaan kirjailija Viljo Kojon (1891-1966) ansiosta ja vaikka kahvilaa itsessään ei ole, ovat mökin nurkkakivet vielä paikallaan ja hirret päätyivät Kalle Carlstedtin (1891-1952) Vohlisaareen. Emäntä-Virtanen lepää Sääksmäen seurakunnan hautausmaalla nurmettuneen ja nimettömän haudan pohjalla.


Lähde:
Sääksmäki-seuran julkaisu 1976
Kuva: kuvaaja tuntematon