"Suuta korviin, vatsaa polviin!"

Sika oli harvinainen kotieläin 1500-luvun lopun Suomessa.

Joulun tullessa on aika miettiä mistä hankkia kinkkua pöytään - käydäkö lähikaupassa, supermarketissa, lihatilalla vai jättää sika syömättä. Röhkivä, tihrusilmäinen porsas oli harvinainen kotieläin 1570-luvun Sääksmäellä. Jossain perheissä niitä ei ollut ainuttakaan ja parhaimmillaankin isoissa kartanoissa vain muutamia esim. Voipaalassa 5 kpl. Yleisin kotieläin oli lehmä. Lampaita oli enemmän kuin vuohia ja pukkeja. Peltojen vetojuhdat härät olivat todella harvinaisia. Hevosia oli talossa useimmiten yksi, vain varakkailla isännillä saattoi olla kaksi hevosta esim. Ritvalassa. Voipaalassa oli vuonna 1571 yhdeksän hevosta, kun verollisia oli 11.

Omavaraistalouden ja lihan maun takia kannattaa itse kasvattaa oma sikansa, jos vain tilat sallivat. Sika on syntynyt syödäkseen ja se lihoo nopeasti. Pienelle perheelle riittää vuodessa yksi ruho, isommalle perheelle kaksi. Kasvatukseen perehtyneet ovat kuulema sitä mieltä, että kaksi ahnetta sikaa syö kilpaa eli kannattaa ottaa kaksi röhkivää vaikka naapurin kanssa kimpassa ja ottakaa ne samasta sisarusparvesta etteivät ne käy lätissä tappelemaan. Siisti sika pitää aitauksessa makuusijan puhtaana eikä ulostele ruoka-astioihin vaikka se muuten kaivaa ja tonkii. Taataksesi makoisan lihan älä syötä kärsäliinille rehua vaan luonnollista ravintoa: heinää, viljaa, juurikasveja, keitetyjä perunoita, kaura- ja ohrajauhoja, ruuanjätteitä yleensä. Vitamiininä voi tarjota nokkosta silputtuna jauhoannokseen, jonka päälle kaadetaan vettä (älä anna kuumana ettei sian suu pala!). Keväästä syksyyn syötetty sika on kyllin lihava nautittavaksi jouluna.

Rapolan kartanossa Kustaa (1829-1916) ja Siina (1841-1903) Rapolan aikaan joulupöydässä herkuteltiin tietysti kinkulla laatikoiden kera. Kevennyksesi nautittiin livekalaa kastikkeen ja maustepippurin kera. Tämän jälkeen siiryttiin taas liharuokaa, jota sanottiin käristöiseksi. Se oli valmistettu tuoreesta sianlihasta sekä palvatusta lampaan ja naudan lihasta. "Suuta korviin, vatsaa polviin" tavattiin sanoa! Vyötä olikin syytä löysätä, koska joulupöydässä tarjottiin vielä riisi- tai ohraryynipuuroa rusinasopan kanssa ja jälkiruuaksi väskynärkäämit paakkelsien kanssa. Ruokajuomana kiersi sahtihaarikat tai -kannut.


Lähde:
Jutikkala, Sääksmäen pitäjän historia 1934
Kuuliala, Sydämeen piiloutunut mennyt aika 1998
Linnilä, Pihalla kasvaa lammaskaali 2004
Kuvan lähde: Papunetin kuvapankki, www.papunet.net, Marianna Ohtonen.