maanantai 31. tammikuuta 2011

Sääksmäen rakki housuissa

Kuvan pystykorvasta ei tehty karvahousuja.


" Olisipa siellä Sääksmäellä tilaa! Kun on niin monta huonetta. Oikein tuuleuttaa itseään, huonojen tupakkain hajusta ja p(ie)rusta - ja syrenit, lemmikkipuut, lähistöllä. Ja rantaankin kuuluu olevan  melkoisen lyhyt matka, kertoi Kojo. Ja kun olisi seuraakin - tarkoitan, että teitä joskus voisin läsnäolollani (vaikenevalla ja jöröllä) ikävystyttää. Ja en, en minä sinne Savoon nyt, kun pitäisi se Putkinotko lopettaa. Ja olla vähän rauhassa. Niin että kyllähän minä Sääksmäelle. "
Joel Lehtonen Kalle Carlstedtille keväällä 1919


Kesä 1919 olikin kirjailija, runoilija Joel Lehtoselle työn täyteistä aikaa, kun hän viimeisteli Putkinotkoa Sääksmäellä. Lehtonen oli tutustunut Kalle C:hen pari vuotta aiemmin Wäinö Aaltosen ateljeessa. Yhteistyö alkoi Kallen kuvittaessa Lehtosen Kuolleet omenapuut (1918). Lehtonen oli yksi niistä, joka hankki itselleen oman paratiisin Sääksmäeltä. Lintukoto rakentui Pikku-Vohlin saareen, joka sijaitsi Kalle C:n saaren Iso-Vohlin vieressä. Novellikokoelmassa Korpi ja puutarha (1923) on kuvaus saaren isännästä kalastaja Westerlundista, ja kalastajan kuollessa Lehtonen onnistui hankkimaan saaren itselleen vuonna 1924.

Pikku hiljaa Lehtonen kunnostelee saaren rakennuksia, rakentelee aittoja ja laittaa puutarhaa. Välillä, rahapulassa, hän tuskastuu saareen, mutta useimmiten erakkomaja on "haavojen laastari", missä luonto on kauneimmillaan. Lintukoto (1927) on ylistys saaren kauneudelle. Lintukodossa vierailevat mm. Hellaakosket ja Veurot (postaus: Haluan kuvanveistäjäksi.) Lehtonen ammentaa lukuisiin teoksiin voimia ja aineksia omasta Lintukodostaan. Hyvästijättö Lintukodolle (1934) runokokoelman työnimenä oli Kuoleman triumfi. Saman vuoden marraskuussa kirjailija menehtyy.

Mikä olikaan se Sääksmäen rakki housuissa? "Et arvaa kuinka Sääskmäen rakki tekee hyvä housuissani!" No, se oli kylän koira, josta oli tehty Lehtoselle housut. Ja ne housut näkivät maailmaa, koska ne olivat Lehtosella jalassa kirjoitushetkellä Pariisissa!

Pikku-Vohlin saari on nykyisin yksityiskäytössä.

Wikipedia: Lintukoto on myyttinen paikka, joka sijaitsi suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä ja lounaassa, maailman reunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Muuttolinnutlinnunrataa seuraten, ja ihmissielukin saattoi ehkä vaeltaa sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaikki oli pientä, johtuen ehkä taivaankannen reunan läheisyydestä ja ahtaasta tilasta. Lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen reunojen ulkopuolella, jolloin sinne pääsi kulkemaan taivaankannen reunan ali, ikään kuin teltan helman alta. 

Kirjailijoita, runoilijoita, lehtimiehiä, jotka ovat asuneet ja kyläilleet Sääksmäellä:
HUOM! Listassa ei ole kaikkia alueella vaikuttaneita kynäniekkoja. 

Tuomas ja Helena Anhava: Helenalle (o.s. Pohjanpää) Sääksmäen Kalalahden Mäkihuvila oli tuttu paikka hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kalalahden tunnelmat ikuistuivat useisiin pariskunnan kirjallisiin teoksiin.

K.A. Gottlund: Suomen kielen esitaistelija, poikkesi Ritvalassa 1824. Maanitteli heinäkuussa kylän tyttöä esittämään helkakulkueen, joka tapahtuu normaalisti toukokuussa, ja julkaisi helkalaulut 1832 Otavan II osassa.

runoilija Bertel Gripenberg asui nuoruudenrakastettunsa Hannan kanssa Huittulan Pohjassa (Ala-Pohjan huvila tuhoutunut) ja myöhemmin Saarioispuolella Tarttilassa Maastolpan talossa (1918-27), viljeli maata ja harrasti puutarhan hoitoa. Metsästys oli pariskunnan yhteinen harrastus, vaimo oli kuulema etevä ampuja. Rouva Gripenberg oli vilkas ja temperamentikas, kerrotaan, että hän olisi ajanut ponillaan sisälle saliin asti.

runoilija Aaro Hellaakosken perhe vietti kesän 1928 Sääksmäen Kalalahdessa. Kesästä muodostui Hellaakosken sanoin "kesien kesäksi"ja "Se kesä  oli kokonaisuudessaan kuin juhlaa" - niin onnellista aikaa perhe vietti. Kauniit kesäpäivät vietettiin uiden, soutaen, seurustellen ja kävellen - perhe käveli Toijalaan asti ruokakauppaan. Tuona kesänä Kalalahdessa syntyy "runojen runo" eli Hauen laulu.

näytelmäkirjailija Lauri Haarlan vaimon Tyynen Haarlan ohjauksessa saatettiin itkut tirauttaa ihan oikeasti. Tyyne oli nimittäin ohjaajana ankara. 1930-luvun puolen välin Sääksmäen Kelhin talossa näyteltiin kesänäytelmiä innokkaasti ja kesällä 1935 harrastajateatterilaiset pyysivät Tyyneä ohjaajaksi. Sanonta 'itku pitkästä ilosta' kääntyikin toisin päin, kun paikallislehti hehkutti onnistunutta kesänäytelmää. Sillä välin, kun Tyyne topakasti ja tomerasti ohjasi, Lauri tutustui paikallisiin ja keräsi taustatietoja romaaniinsa Ritvalan ilovalkeat (1943), joka ilmestyi vuosi ennen kirjailijan kuolemaa.

Hilda Huntuvuori: opettaja, kirjailija,opetusneuvo; teki elämäntyönsä Sääksmäellä. Ennustajaeukko oli lausahtanut pienen tytön kehdon ääressä: "Tällä lapsella tulee olemaan nokk' kirjass' ja pänn' kädess'." Ja toteenhan se ennustus kävi! Hilda kirjoitti parisen kymmentä teosta, joista suurin osa käsitteli keskiajan historian tapahtumia ja henkilöitä. Romaani Suuri unelma kertoo 1300-luvun Suomesta.

Mielikki Ivalo: kuvanveistäjä Emil Wikströmin tytär, suurlähettilään vaimo, joogaopettaja; kertoo lapsuusvuosien elämästään Visavuoressa kirjassa Visavuoren paljasjalka (1984). Rouva Suorasuuna tunnettuna Mielikki ei taipunut perinteiseen diplomaatin rouvan rooliin.

kirjailija Viljo Kojo: Kalle Carlstedtin ystävä vieraili muutamana kesänä Sääksmäen Huittulassa; tutki tarkkaan maaseudun henkilöitä; kuunteli tarinoita ja tallensi niitä omiin kirjallisiin teoksiin mm. novellikokoelmassa Aurinko, kuu ja valkoinen hevonen (1919) mainitaan nimilehdessä Ananiaksen kyläkahvilassa kuultua juttua (lue postaus: Emäntä-Virtanen). Kiusauksesta kirkkauteen (1922) ja Suruttomain seurakunta (1921) teokset liittyvät myös taiteilijaboheemien elämään Sääksmäellä.

A.V.Koskimies: tiedemies, opettaja ja runoilija; asusteli 20-vuotta nuoremman Ilta-vaimonsa kanssa Valmarinniemessä 1890-1920-luvun alkuun asti. Valmarinniemessä vierailivat mm. Eino Leino, Larin-Kyösti, Kasimir Leino, Paavo Kajander, Gustaf av Numers, Toivo Lyy, Carolus Hidern, Teuvo Pakkalen, Alma Söderhjelm, Lauri Poijärvi, etc. Runoja kirjoitti myös Ilta Koskimies, joka toimi 30-luvulla Suomen eläinsuojeluyhdistyksen lehden päätoimittajana.

Larin-Kyösti (Gustaf Larsson): vieraili Koskimiesten luona Valmarinniemessä, iloisten rallatusten, humorististen maalaiskuvien ja haikeiden lemmenlaulujen balladien tekijä, sanoittanut mm. Pimpula pampula paimenpoika, Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,  Itkevä huilu, Reppurin laulu, Vappulaulu. Vieraili Sääksmäellä viimeisen kerran vuonna 1947 Carlstedteilla. Vuotta aiemmin hän omisti runon Kylän ääniä Valkeakosken Sanomille. Viimeisinä Sääksmäen kesinä Larin-Kyösti luonnosteli näytelmää, joka kertoi sääkmäkeläisistä niskuroivista talonpojista ja pannan julistamisen uhkauksesta 1340.

Elias Lönnrot: 1831 vaelsi jalan Huittulasta Ritvalaan ja kirjoitti matkastaan Helsingfors Morgonbladetiin. Kertoo samassa artikkelissa Ritvalan helkajuhlien vietosta.

Emil Nervander: taidehistorioitsija, museomies, teatterikriitikko ja kirjailija; oli Voipaalan isännän majuri Frans Nervanderin veli; asui Voipaalassa kesäisin ja jouluisin. Perusti yhdessä ystävien kanssa Teatteriyhtiön (1867) ajatuksena edistää suomenkielistä näyttämötaidetta Sääksmäellä.

Severi Nuormaa: Päivölän kansanopiston ensimmäinen johtaja, lehtimies,runoilija, idealisti ja humanisti.

Viljo Siivola: teatterineuvos, kirjailija, näyttelijä; oli tunnettu hahmo Valkeakoskella ja Sääksmäellä. Muistelmateos Myllykylästä maailmalle kuvaa elävästi ja hauskasti kirjoittajan taivalta kotikylästä Työväen akatemiaan ja sieltä teatteriestradeille. Tuntemattomassa Sotilaassa (1955) Siivola esitti Mäkilää.

Mauri Sariolan tuotantoa on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta! Sariola oli Komisario Susikosken isä, eikä hän ollut pelkkä dekkaristi vaan Sariola suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania. Sariolan harrastuksiin kuului alamaailman elämästä poimittu uhkapeli ja viski sekä lotto, shakki, tietokilpailut, matkustelu. Sariolan perheen kotitalo oli Sääksmäen Tarttilassa.

Hartikka Henrikinpoika Speitz: syntyi Liuttulan kartanossa 1591; suomensi mm. Kustaa II Aadolfin sotalain (1621) eli Speitzin ansioksi luetaan siis ensimmäisenä suomeksi painettu erityisalan lakikirja. Tämä uppiniskainen oikeustaistelija välttyi kuolemantuomiolta, mutta isui Hämeen linnan tyrmässä missä jatkoi suomentamista. Kotiseudustaan ylpeä mies liitti mielellään nimikirjoituksensa perään latinankielisen maininnan Sexmontanus eli sääksmäkeläinen.

pilapiirtäjä Kari Suomalainen: vietti lapsuuskesät Visavuoressa ja myöhemmin muutti Visavuoren Alataloon; julkaisi elämänsä aikana lähes viisikymmentä kirjallista teosta, joista osa on romaaneja, päiväkirjanomaisia tarinoita ja näytelmiä. Kari laajaan piirroskokoelmaan voi tutustua Visavuoren Kari-paviljongissa. Karin vaimo Lippe Suomalainen on kirjoittanut muistelmateoksia vuosistaan Karin kanssa. Viimeisin julkaisu Elämässä kiinni (2009) on elämänmakuinen omaelämänkerta.

Lähde:
Kuuliala, Varrella Sääksmäen vienojen vesien, 1988

tiistai 4. tammikuuta 2011

Huittulan kesälinnut

Kalle Carslstedt  kuvasi joutsenen Onnenlintu teokseen.


Kuvataiteilija veljesten Kalle ja Mikko Carlstedtin kotikylään Sääksmäen Huittulaan muodostui 1910, -20 ja -30-luvuilla vilkas taiteilijasiirtokunta. Kalle ja Mikko Carlstedtin taideopinnot 1910-luvun alussa vei veljekset Helsinkiin Taideyhdistyksen piirustuskouluun ja he tutustuivat pääkaupungin taiteilijaboheemipiireihin: Marraskuulaisiin ja Brondalaisiin. Veljesten lapsuuden kotiin Ollilaan, Kallen Iso Vohlin saareen ja myöhemmin Kiiliän ylä- ja alapytinkiin sekä Mikon Häkärlään ja sen Kanalaan olivat tervetulleita kaikki ystävät perheineen. Sana kulki suusta suuhun, ja kesä kesän jälkeen Sääksmäelle kulki taiteilija toisensa jälkeen. 
 
Täällä vanhassa Sääksmäessä sitä sentään on mukava olla. Kevät tekee tuloaan ja aurinkoa on yltäkylläisesti. Toivottavasti se Oinonenkin on uskollinen vanhalle rakkaudelleen, eikä hylkää Kanalaansa. Tuntuisipa kesä tyhjänpäiväiseltä, jos kesälinnut jäisivät tulematta.” 
Mikko C 14.3.1930

Monet kyläläiset muistelevat nähneensä kuvataiteilijoita työssään missä milloinkin: Rapolan harjulla, veden äärellä, pellon reunalla, omenapuutarhassa, Huittulan raitin reunalla. Yhdessä kalasteltiin ja kyläiltiin, vaihdettiin kuulumisia ja kahviteltiin Ananiaksen kahvilassa (Postaus: Emäntä-Virtanen). Huittulan leppoisa tunnelma ja kyläläisten rehevät persoonat, kauniit maalaismaisemat, kirkkaat kalavedet voittivat kaupunkilaiskiireet. Täältä oli helppo poimia maisemia ja muita maalattavia: henkilöitä ja arkisia askareita. Mikot, Carlstedt ja Oinonen, maalasivat 'dubletteja' yhdessä samasta asetelmasta tai maisemasta. 
 
Vuonna 1938 asuimme Sääksmäellä, pienessä mökissä mäen rinteessä. Sunnuntai-iltapäivänä katselin ikkunasta järvelle, jolloin maantieltä alkoi kuulua laulua. Puiden takaa tuli esiin 3-4 tyttöä kukkia käsissään. Siitä sain aiheen Kordelinin kilpailutyöhön, josta tuli toinen palkinto. Sallinen voitti kilpailun.” Olli Miettinen


Kalle Carlstedt (1891-1952)
Opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1911-13 ja Taideteollinen keskuskoulussa 1913. Erikoistui puupiirroksiin ja piti lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Kuvitti mm. Maria Jotunin Arkielämää, Eilo Leinon Helkavirret ja Sata kantelettaren laulua, Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut. Koristemaalasi Sääksmäen kirkon tulipalossa tuhoutuneet seinämaalaukset vuonna 1933. Osti Iso Vohlin saaren 1920 ja myöhemmin Kiiliän Huittulasta. Avioitui Emmi Lehdon kanssa vuonna 1921. Vaatimaton ja jutturikas kansanmies liikkui paljon luonnossa ja oli kotiseututyön innokas ystävä.


Mikko Carlstedt (1982-1964)
Veljeksistä kansainvälisempi Mikko opiskeli Kallen kanssa samaan aikaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1911-13. Opintojaan hän täydensi lukuisilla ulkomaan matkoilla. Maalasi reheviä ja värikylläisiä asetelmia ja maisemia. Taiteellisista ansioista myönnettiin Pro Finlandia-mitali ja taiteilijaeläke 1959. Osti Häkärlän 1924, jonka vanha Kanala korjattiin kesäkäyttöön. Avioitui Zaida Grönholmin kanssa 1920.


Huittulan raitti
Vanajavesi jakaa Sääksmäen maantieteellisesti kolmeen osaan: Kirkonpuoleen, Saarioispuoleen ja Pohjois-Sääksmäkeen. Huittula kuuluu Kirkonpuoleen ja sen nähtävyyksiä ovat Sääksmäen kirkko, Tervapääsky, Rapolan harju ja Voipaalan taidekeskus. Kirkon seutu kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Huittulan kylä polveilee kauniisti harjun rinteessä. Rauhalan koulu ja Häkärlä (yksityisomistuksessa) johdattelee soman kylän läpi Ritvalaan.


Sääksmäellä syntyneitä, sääksmäkeläistyneitä kuvataiteilijoita tai kesävieraita, jotka viipyivät päivän pari, pari viikkoa tai koko kesän: 
Huom! Listaan on poimittu vain osa alueella vaikuttaneista ja käyneistä taiteilijoista.
 
Aarre Aaltonen: opiskeli Wikströmin ateljeessa 1910-12
Wäinö Aaltonen: pommituksia paossa 1944 Kantalassa
Ilmari Aalto: 1914 Huittulassa Hinkkasen majatalossa
Leonard Bäckbacka: 1932-34, 1936 Huittulassa Häkärlän Kanalassa
Kalle Carlstedt: muutti Sääskmäen Kuurilaan pari vuotiaana, Ollila perheen kotitalo, osti Iso-Vohlisaaren 1919 tai 1920, hankki Kiilian alapytingin 1927 ja Kiiliän päärakennuksen 1934. Asui ja vaikutti Sääksmäellä koko elämänsä ajan.
Kerstin Carlstedt: Mikko Carlstedtin tytär, taidemaalari, asuu kesät Häkärlässä
Mikko Carlstedt: Kallen pikkkuveli, Ollila perheen kotitalo, osti Häkärlän 1920-luvulla. Asui 1924-40 kokonaan Sääksmäellä, 1940 jälkeen kesät Sääksmäellä.
Olof Eriksson: 1953 Ritvalan Vekan talossa
R.W. Ekman: maalasi Sääksmäen kirkon alttarimaalauksen 1848
Uuno Eskola: muutamia kesiä 1930-luvulla Ritvalassa Paavonmäen Valmun talossa, talvisodan aikana Ritvalan Hinkan talossa
Akseli Gallen-Kallela: 1882, 1883, 1887, 1891, 1893, 1894 Rapolan kartanossa
Albert Gebhard: 1920-luvun puolivälistä 1937 asti Ritvalan Hakalassa
Diehl Gösta: 1936 Huittulassa
Emil Halonen: opiskeli Wikströmin ateljeessa 1895-97
Pekka Halonen: kesät 1894 Visavuoressa, mahdollisesti 1896 kävi täällä, 1897 Kalalahdessa
Reino Harsti: viisi kesää Kalle C:n Iso-Vohlissa 1930-40-lukujen taitteessa
Ilmari Ikonen: 1942 Huittulan Häkärlän Kanalassa
Elias Ilkka: Wikströmin oppilaana 1908-09, asui vuodesta 1941 kuolemaansta asti Voipaalassa
Oskar Jauhiainen: asui Visavuoressa 1940-luvun lopulla vuoden, kaksi.
Kirjailija Viljo Kojo: 1915 Huittulassa, Ollilassa, 1916 Häkärlässä vuokralla
Per Åke Lauren: Bertel Gribenbergin luona Ala-Pohjassa ennen vuotta 1918, 1921-22 perheen luona Tarttilassa Maastolpan talossa
Paavo Leinonen: 1933 Sirénin mökissä ja Häkärlän Kanalassa Huittulassa
Arvo Makkonen: 1912, 1913 Huittulassa
Eemu Myntti: Lauri Halmeen huvilalla 1927
Väinö Nuuttila: 1935 Häkärlän Kanalassa
Mikko Oinonen: 1919 yhdessä Joel Lehtosen kanssa Huittulan Kiiliän alapytingissä, 1920-21 Ruutilan torpassa ja Näppilän nahkuriverstaan rakennuksessa, 1926 Huittulan Häkärlän Kanalassa
Onni Oja: 1950 Rapolan Mummonpirtissä
Joel Petterson: 1918 Huittulassa
Evert Porila: syntyi Sääksmäellä, Wikströmin oppilaana noin kolme vuoden ajan alk.1905.
Väinö Richard Rautalin: opiskeli Wikströmin ateljeessa 1911-13
William Rosenberg: 1939 Kalle C:n Kiiliässä
Hanna Rönnberg: tiedetään vierailleen Linnaisissa sukulaisten luona ja mahdollisesti Visavuoressa. Tunsi Wikströmin Ahvenanmaan Önningenbyn taiteilijayhteisön kautta.
Tyko Sallinen: 1934 Häkärlän Kanalassa, 1935, 1936 Kiiliän alapytingissä,1937 Häkärlän Kanalassa
Vilho Sjöström: asui Kälään kappalaispappilassa ja opiskeli Gallen-Kallelan opissa talven 1893-1894
Kari Suomalainen: Wikströmin tyttärenpoika asui kesät Visavuoressa. Perheen kesämökki isoisän ateljeen läheisyydessä. Lahjoitti laajan tuotannon Visavuoren museosäätiölle, Kari-paviljonki valmistui 1990.
Lyyli ja Matti Visanti: 1942 Ritvalan Vekan talossa
Aukusti Veuro: syntyi ja asui Tarttilassa
Jaakko Veuro: Aukusti Veuron poika, syntyi ja asui Tarttilassa
Carl Wilhelms: 1922 Anttilan kievarissa Huittulassa
Emil Wikström: rakensi Suomen ensimmäisen erämaa-ateljeen Visavuoreen, suunnitteli ja rakennutti uudet rakennukset vanhan tulipalossa tuhoutuneen tilalle 1900-luvun alussa. Asui Visavuoressa ympärivuoden 1918 asti, jonka jälkeen talvet Helsingissä. Muita oppilaita: Lauri Heinänen, Theodor Schalin, Into Saxelin.
Magnus von Wright: 1846 kuvitti Finland framställt i teckningar, Suomi kuvina -kirjaa. Piirroksia Voipaalasta, Sääksmäen kirkosta ja Rapolan harjulta
Ilmari Vuori: 1917-19 Ollilassa, 1924 ja 1925 Häkärlän Kanalassa, 1936 Renvallien huvilassa Huittulassa

Lähteet:
Kuuliala, Hohteessa menneiden kauniiden kesien, 1992
Selin, Sääksmäen pitäjän historia II, 1982
Kuva: Djadja-P, www.imagepark.biz